6.8.2019

"Ja nykyään mun auraan mahtuu kaikki maailman värit"

Moi!

Oon hengissä edelleen, joka on ihme.
Selvisin viime vuodesta hengissä, joten selviän ihan mistä vaan.

En mä vieläkään käsitä, että miten on mahdollista että lähipiirissä on niin paljon sairautta, kuolemaa ja murhetta. Ja että kaikki laitteetkin tyyliin hajoaa.
Mutta mä oon jo "tottunut" siihen, mikään ei yllätä. 
Mua ei yllätä se, että joku soittaa että "Oon sairaalassa, jalka poikki" tai joku soittaa "Olin tossa kolarissa ja ai nii, se kuoli siinä samassa".
Oon vaan okei, ihan arkipäiväinen juttu.

Vaikka nää tapahtumat jatkuu ja jatkuu ja jatkuu näköjään tänäkin vuonna niin silti oon onnellinen, mulla on kaikki hyvin.
Ainahan sitä on jotain pientä murhetta yms. Mutta ne on oikeasti pieniä murheita... Kun murheet jotka ennen oli isoja, on nykyään pieniä.

Tänä vuonna on kanssa tapahtunut paljon kaikenlaista, sekä hyvää että huonoa.
Mutta kuten sanoin olen onnellinen.
Pitkästä aikaa. 

Mä pääsin palaamaan töihini!!! <3 
Se on ehkä yksi suurin syy onnellisuudelleni. 
Ikinä ei selvinnyt, että mikä mua/mun vatsaa varsinaisesti vaivasi. Ainoo diagnoosi jonka sain oli, että toiminnalliset vatsavaivat/IBS.
Edelleenkin on päiviä, kun mun vatsa on niin kipeä kun voi olla ja tuntuu, että ei pysty elää vatsansa kanssa.
Niinäkin päivinä oon kuitenkin selviytynyt. 
Tiedän, että ei oo mitään vakavaa ja sit vaa yritän ignoorata kivun.

Oon käynyt nyt pitkään akupunktiossa ja se on auttanut mua todella paljon.
Ns. koko elämäni tiennyt akupunktiosta, mutta olin vähän siinä ja siinä että toimiikohan se oikeasti?
Ajattelin, että en mä siinä mitään menetä jos kokeilen, paitsi ehkä vähän rahaa.
Ja ei, en menettänyt mitään.
Päinvastoin.

Akupunktio hoitaja jolla käyn on todella asiantunteva ja mukava. 
On oikeesti tosi outoa, että miten "intensiivisesti" akupunktio vaikuttaa. Ainakin minuun.
Ja se valtava määrä tietoa mikä on mun akupunktio hoitajalla... Oon ihan hämmentynyt. 
Alkuun kävin 1-2 viikon välein, mutta kun pahimmat oireet helpottivat niin olen käynyt 3-5 viikon välein.
Tänään kävin viimeksi. Nukuin melkein koko akupunktion ajan. 
Voimat akupunktio yleensä vetää pois, joten kun pääsin kotiin asti niin nukuin muutaman tunnin.

Useimmiten akupunktion jälkeen mulle iskee joku vitutus/masennus/toivottomuus kohtaus. 
Jollakin tapaa se liittyy joihinkin kehon energioihin tmv.
Mutta tänään ei tullut pahemmin näitä oireita. 
Eikä mulla oo ollut näitä oireita pahemmin muutenkaan, kun vain selvisin siitä kaikesta... 

Viime vuosi oli elämäni kamalin vuosi, oikeasti.
En oo ikinä ollut niin syvällä, enkä tiedä miten pysyin hengissäkään?
Toisten takia, isän takia... 

Nyt olen onneksi elossa, todella elossa. Ja rakastan elämää.
Välillä tuntuu, että oon jossain vaaleanpunaisessa kuplassa vaan koko ajan. Hymyilen vähän väliä ku idiootti, koska mulla vaan on hyvä olo.

Olen yllättynyt myös siitä miten vähäiseksi stressin määrä on mennyt, jotenkin ei vaan enää jaksa stressata. Koska on olo, että kaikki järjestyy aina. 
Asiat jotka ennen kaatoi maailman on nykyään pikku juttuja. 

Esimerkiksi mulla on ollut kesän aikana useita ongelmia auton kanssa. Kyllähän ne toki ärsyttää/vituttaa, mut ei ne maailmaa kaada. Ja osaan huomata näissäkin asioissa ne hyvät puolet ja olla kiitollinen niistä.

Yhtenä päivänä, kun olin ajamassa töihin. (Olin töissä elämäni ekaa kertaa robottinavetassa, oli siistiä. Ja luksus työaika, klo 12-18)
Autoon syttyi yht`äkkiä akun valo ja öljyn valo, motarilla :D. Jarruista hävis voimat ja autoo oli vaikee ohjata. Soitin kummisedälle ja sit ajateltiin, että mä koitan vielä ajaa sillä autolla.
Pääsin töihin onneksi.
Kotiin tulo matkalla sama homma... Pari kertaa yritin ajaa, mut sit totesin että ei tällä voi ajaa.
Mutta pääsin ajamaan huoltoaseman pihaan.

Kummit tuli sitten pelastamaan mut taas. Ja autokin saatiin toimimaan ns. heti. 

Positiivista tässä oli ensinnäkin se, että mä pääsin sinne töihin asti. 
Toisekseen se, että pääsin ajamaan huoltoaseman pihaan ettei tarvinnut ihan tienvarteen jäädä. Kolmanneksi se, että kummit oli täällä päin Suomea/pääsivät tulemaan apuun.
Lisäksi vielä se, että oli hyvä ilma.

Myöhemmin mun auto alkoi vuotaa jäähdytin nestettä. Sitä lisäiltiin ja tutkittiin yms. 
Lopulta korjaus maksoi huimat 8 euroa.

Suht rennosti otin kuitenkin ton autonkin hajoamisen. Kun se hajos "uudestaan" nii silloinkin kummit oli kotona ja sain samantien auton lainaan. 

Viime perjantaina, olin lähdössä töihin noin klo 5.00 ja mun auton vaihteet ei toiminut.. :D
Jee. Ei siinä, soitto kummeille (olin heillä ja he reissussa), että tarviin auton, missä avain? 
Kuljin sillä autolla sit sen päivän. 
Seuraavana päivänä oli onneks vapaapäivä nii hyppäsin paikallisliikenteen bussiin klo 6.05, klo 7.55 bussilla Jyväskylään ja siellä kävin aivan ihanassa paikassa "kahvilla". <3
Wilhelmiinan Konditoriassa. 


Klo 11.00 paikkarilla menin äidin ja siskon luo, koska lainasin äidiltäni auton. Siskolta sain lainaan rinkan, koska ens kuussa pääsen Lappiin <3 Oon niin onnellinen siitä, että pääsen Lappiin.
Ajelin kotiin ns. samantien kun mulla oli yli vuoden tauon jälkeen hieroja. 
Vitsit oli kyllä ihanaa! Ens sunnuntaina uudestaan.

Mutta siis, taaskaan en jäänyt tien päälle ja samantien oli auto jota käyttää. Ja ylipäätään, että on ihmisiä jotka lainaa  autoa/auttaa.

Kaiken lisäks rakastuin yhteen autoon ja sain sen... Voitin siis netti huutokaupan. Auton pystyn hakemaan vasta viikon loppupuolella taikka ensi viikolla. Oon täysin rakastunut mun KIAan <3

Okei, rakkautta kaikkialla, kaikki on ihanaa jne. jne. 

En vaa jaksa stressaa. Töissä oon käynyt ja edelleenkin rakastan mun työtä. Pyrin tottakai olemaan ajoissa töissä, mutta enää en stressaa siitä muutamasta minuutista jos satun olee myöhässä. Ei se kaada maailmaa tai yhtään mitään. 
Muutenkaan jaksa pahemmin vilkuilla kelloa, koska se on vaa aikaa. Nyt on nyt ja yritän olla hetkessä.
Tämä ei tietenkään sitä tarkoita, että jättäisin asiani huolehtimatta tai rupeisin tarkoituksella myöhästelemään.
Oon ehkä vähän armollisempi itselleni kuin ennen, vaikka edelleenkin työmoraali on vakava.

Varmaan sen takia sainkin ton mun jatkuvan ja loputtomalta tuntuvan vatsavaivan, kun stressasin vaa niin paljon kaikkea ja koko ajan.
Eikä se ole ihme, että stressasin. Töitä oli PALJON ja koko ajan, yöunet oli olemattomia, sydän veti kierroksia, päätä särki, asiat kasaantui, isä sairastu, kaikki vaa hajos käsiin yksinkertaisesti.

Olen nyt n. 6 kuukautta kestäneen saikun jälkeen vähän rajoittanut työntekoa, vaikka työ ei enää ees stressaa samalla tavalla kuin ennen. Mulla on useimmiten navetassa olo, että oon kotonani ja just siellä missä mun kuuluu olla :).
Kyllä mä pääosin oon tehny sitä 6-8 päivää putkeen töitä, muutamia lyhyempiä pätkiä ja mahtuu tonne myös 12 päivän työpätkä, jonka jaksoin yllättävän hyvin.

Ehkä mä yritän tehä ihan nopean tiivistelmän tästä vuodesta... En mä taaskaan tiedä keitä kiinnostaa, mutta anyway.

Tammikuussa kävin kokeilee, että osaanko lypsää vielä? Osasinhan mä. Lehmät <3
Ihan siis 1 päivän olin vähä auttelee navetassa ihan sen takia, että nään miten mun kunto kestää.

Tammikuussa hajos auto ja silloin se oli vielä maailmanloppu. Mä itkin ja hyvä, että taas jotenki selvisin siitä olosta. Oli taas ihan hirvee olla, kun oli jo valmiiksi täysin loppu ja toivoton niin ei ois tarvinnu enää sitä auton hajoamista. 
Okei, mulla oli mun äidin auto käytössä myös silloin... Arvatkaa hyytykö se Lahden keskustaan maksulliselle parkkipaikalle? 
Kyllä, oikeesti oisin halunnu taas kuolla siihen paikkaan. Itkin taas monta tuntia ja mietin, että miks ees enää elän? Ei tässä oo järkeä.
Loppujen lopuks se kuitenkin käynnistyi muutaman tunnin päästä, onneks... Ja pääsin kotiin.

Tammikuussa oli myös Helsingin reissu kummieni kanssa. Käytiin vegemessuilla. Oli ihan kivat messut :). Ja muutenkin ihan kiva pikku reissu. Käytiin myös salakapakassa, oli tosi siisti paikka.




Helmikuussa mulla oli ehkä ne ensimmäiset vähän helpommat päivät olon suhteen. Henkisen olon suhteen. 
Oli jo hetkiä, kun pysty hengittämään.

Tosi väsynythän mä olin, saatoin nukkuu edelleen 16h putkeen ja silti nukahdin pystyyn.

Helmikuussa kummien koira, Rocky kuoli. Löysin hänet kuolleena eteisestä... Tottakai se itketti ja siinäkin vaiheessa oli olo, että eikö tää ikinä lopu? Siis kuolema ja sairaudet yms.
Nyt olen tullut jo siihen tulokseen, että ei, ne ei lopu ikinä. Mutta tosiaankaan mikään ei yllätä. 
Kuulostaa kauheen julmalta sanoo näin, mut se on vaa normaalia. Jos joku ilmoittaa mulle, että hänellä on syöpä tai joku ilmoittaa joutuneensa hätäleikkaukseen syystä tai toisesta nii oon vaa "okei" ja jatkan päivääni niinkuin normaalisti.


Toki, jos joku soittaa esimerkiksi, että voitko heittää hänet lääkäriin? tai että on sairaalassa ja tarvis viedä sairaalaan jotain tmv. Nii kyllä mä lähden, jos vain millään pystyn. 
On tässä kyllä saanutkin heitellä ihmisiä lääkäreille ja käydä sairaaloissa kattomassa ihmisiä jne. jne.

Ystävänpäivänä Mimillä oli hammaskiven poisto ja rokotukset. Vanhus <3 Pitää varmaan vielä tämän vuoden puolella viedä hammaskiven poistoon, kun sitä vaan kertyy ja kertyy vaikka mitä tekisin.




Helmikuussa menin Jyväskylään, koska siellä oli Pyhimyksen konsertti.
Oli tosi ihana ja hyvä. 
Verestettiin Mimin lapsuusmuistoja ja matkustettiin bussilla Jyväskylästä Lahteen (kun olin yläasteella nii matkustettiin Mimin kanssa tuota väliä n. 2-4 krt/kk)
 










Ja sitte jotain vähä ehkä lapsetti helmikuussa, mutta ku mä rakastuin. Mä rakastuin mun Dinoon <3 
Oon hölmö, mutta oli pakko saada dino vaikka makso yli 70e. Mutta mä haaveilin siitä muutaman päivän ja oli vaa pakko. Rakastan sitä Dinoo edelleen <3
Lisäks ostin itselleni tamagotchin :D. Oli vaa pakko.
Sit hoidin mun tamaa tosi innoissani :D. Mun pikkusisko (16v) ei meinannut päästä yli tästä asiasta, että ostin Dinon ja tamagotchin...








 Helmikuussa mä myös löysin mulle uuden vakiokampaajan. Hän on niin hyvä tyyppi. 
Puhuttiin kaikesta ja paljon! 
Siellä sai myös teetä siel kampaamossa ja kaikkein parasta oli se, että siellä oli koira.
Mun hiukset värjättiin violetiks. Mä en itse edes huomannut mitään läiskiä niissä hiuksissa, mut kampaaja ei ollut itse tyytyväinen joten menin seuraavana päivänä uudestaan ja värjäs mun hiukset uudestaan. 







Huomenna pääsen taas pitkästä aikaa kampaajalle. Tuolloin helmikuussa oon käynyt viimeks.

Maaliskuun alussa mulla oli ystävä kylässä muutaman päivän. Oli kivaa. Käytiin kirppareilla, kaupoilla ja retkellä Lapakistossa. 






Ja joo, tulihan tota ikääki lisää.

Maaliskuussa otettiin vihdoin ja viimen mun parhaan ystävän kanssa ystävyys tatskat.
Kissat, koska kissat on rakkaus. Kissoilla on viinilasit, koska viini on rakkaus.
Ja mun kissa pitää mun parhaan ystävän valkoviini lasia, koska hän juo valkkaria.
 Ystävän kissalla on taas mun punkku lasi.
Lisäks otettiin tekstit "No ei siinä!" niskaan...



Tosiaan siinä helmi-maaliskuussa rupes elämässä näkymään taas edes vähän valoa ja toivoa :).

Huhtikuussa olin kaksi yötä hotellissa Tampereella koirani kanssa. Oli tosi ihana reissu <3
Ekana iltana oli Pyhimyksen keikka Tampere talolla ja oli tosi siisti.
Myöhemmin yöllä oli sitten yökerhossa myös Pyhimyksen lyhyt keikka. 
Olin siellä suht ajoissa ja juttelin eka jonku nuoren pariskunnan kanssa ja sit samaan pöytään tuli pari tyttöä/naista joiden kaa puhuin.
Meidät tultiin "häätää" meidän pöydästä, koska työntekijät oli unohtaneet laittaa sen varatuksi vaikka se oli varattu. Hyvitykseksi saatiin ilmaiset juomat. Eikä kyllä yhtään haitannut, että paikka meni.
Olin siinä tanssilattialla sitte ja joku mies moikkas, jotain juteltiin niin hän sanoi, että on työkaverin ja työkaverin vaimon kanssa ihan lavan edessä odottamassa Pyhimyksen esiintymistä.
Ja oon ihan hirvee, mut sen takia että ne oli lavan edessä nii lähin tän miehen "mukaan". Oli kyl hauska keikka siellä jatkoilla. Kun Pyhimys oli esiintynyt nii lähin siitä vaa hotellille.













 Seuraavana päivänä käytiin Mimin kanssa Tampereen Brewdogissa. Tampereella ei muuten tee yhtään mitään google mapsilla, näyttää ihan mitä sattuu... 
Mut löydettiin brewdogiin. Mimi pääs heidän instaan, mutta kyllä me töitä tehtiin sen baarimikon kanssa että saatiin Mimistä ees jonkinlainen kuva :D.




 Tampereelta menin ystävän luokse Hämeenkyröön. Oli kyllä ihana ja hauska tavata pitkästä aikaa.
Tulipa siinä grillattuakin ekaa kertaa tänä vuonna.
Kuvissa toki Mössö, mut ystävän elukoita myös.







Yhden ystävän synttäritkin oli, oli tosi hauska ilta ja yö. Tosin mulla oli seuraavana päivänä elämäni pahin krapula, että... joo. 
Mut hauskaa oli :D ;)

Huhtikuus käytiin kuuntelee parhaan ystävän kaa Spektiä Vierumäellä.





 Tottakai huhtikuuhun sisältyi paljon, paljon muutakin... Kaikkea ei muista ja ei kaikkea ees jaksa kirjoittaa. Oon nykyään taas samanlainen elohiiri kuin ennenkin. Oon kymmenessä paikassa tyyliin saman päivän aikana... Tossa yks kuva, kun käytiin koiruuden kanssa lenkillä satamassa.


Knipi täytti 8v huhtikuussa.



 
Toukokuus aloin varsinaisesti tehdä töitä. Ja työt on oikeesti maailman parasta vaikka välillä onkin raskasta ja väsyttää. 
Olihan se aluks tosi outoo, kun kunto oli tippunut nii alas... Mutta kyllä se siitä taas parani, ku vaa teki. 

Tehtiin toukokuussa isän kanssa pieni reissu Porvooseen, mun sedän ja hänen vaimonsa luokse.
Vaikka isän kanssa aina tullutkin toimeen hyvin, nii jotenki tää reissu oli erityisen onnistunut, mukava ja hauska.
Jotenki huomas kuinka paljon on kuitenkin isän kanssa puhuttavaa/yhteistä ja kuinka paljo isän kaa pystytään puhumaan.
Oon ollu isin tyttö aina <3





Toukokuussa sain myös päähäni lähteä yöksi laavulle... Menin aurinkovuoren laavulle, hyvin sain nukuttua.Vaikkakin jotkut lenkkeilijät herätti mut n. klo 8.00. Tai Mimi herätti, ku rupes huutaa niille.






Ja öö... Melkein koko kesäkuu tulikin oltua töissä :).

Kesäkuun lopussa oli Helsinki Pride johon mentiin kummien kanssa.
Tää vuos oli vähän erilainen Pride kulkue meille kuin aiemmin... Meinaa päästiin rekan kyytiin.
Osallistuttiin Clarion hotellin tapahtumaan. Siihen kuului aamiainen, maskeeraus jos halusi, kävely yhdessä senaatintorille. Saatiin myös t-paidat ja sateenkaarilippui yms. pientä. 
Rekas oli oma DJ ja oli oikeesti tosi hauskaa.
Ku päästiin puistojuhlaan nii saatiin hotellin puolesta vähä kuoharia, sipsiä, mansikoita ja karkkii. Oli meillä mukana myös omat eväät.

Iltapäivällä/illalla ku käveltiin hotellille nii mä onnistuin kaatuu rinkka selässäni :D. 
Ja Pride kulkueessa onnistuin myös polttamaan itseni. 
Molempina iltoina Helsingissä käytiin baareissa. 
Käytiin myös Espoossa kylässä... Ja kattoo lemmikkien salattu elämä 2 elokuva teatterissa. Oli tosi hauska.












Mamman rakas Mössöpää täytti 11 vuotta heinäkuussa!!





Heinäkuussa kävin myös Jyväskylässä ja käytiin pikkusiskon kanssa kahdestaan reissussa.
Oli uskomatonta miten hyvä tuuri meillä oli.
Vuokrasin Airbnbn kautta meille omakotitalon yläkerran. Se yläkerta oli tosi siisti ja avara, rauhallisella paikalla, tosi nätit maalaismaisemat. Kaiken lisäks se oli halpa. Ihan hyvin olis voinu pyytää siitä enemmänkin, ku oli nii hieno.
Käytiin paikallisilla markkinoilla samana päivänä, kun mentiin sinne. Nii oltiin Alahärmässä, koska käytiin Powerparkissa.
Meidän majoitus paikasta oli vaan 5km Powerparkkiin. Päästiin siskon kanssa lähes jonottamatta kaikkiin laitteisiin, sää oli täydellinen ja hauskaa oli. 
Vitsit ne vuoristoradat oli IHANIA.
Vaikkakin musta on tullut vanha. Rakastan noita laitteita, mut mulle tuli huono-olo niiden takia. Pidettiin sit taukoa ja syötiin, olo helpotti ja mentiin laitteisiin taas.
Tuli toisenkin kerran huono-olo, mut sekin helpotti kun pidettiin taukoa. 

Powerpark oli muutenkin jotenkin hyvin rakennettu, jos vertaa esim. Särkkikseen tai Lintsiin. Tuntu, että kaikki oli lähellä. Ku Lintsil ja Särkkikses saat kävellä ties kuin pitkiä matkoja.
Kaiken lisäks ilma oli täydellinen huvipuistoilulle.








Tällainen hyvin tiivistetty juttu taas tästä vuodesta. 

Näiden pienten reissujen ja tapahtumien yms. lisäks oon elänyt sitä arkee. Nähny välillä kavereita/ystäviä, käyny hoitaa kummityttöä joka on edelleen maailman rakkain <3
Ollu omien eläinten kaa, tehny kotihommia, käyny töissä jne. jne.
Pakko laittaa tähä joitakin kuvia mm. kummitytöstä ja eläimistä vielä lisää. Vaikka tää kirjoitus on muutenkin täynnä Mimin kuvii ja vähän Knipin kuvii.
"Pikkukissat" on tottakai myös tärkeitä ja mun elämässäni mukana <3 
Meeri ja Liitu täyttää tässä kuussa kanssa jo 7 vuotta.

Ja kummien koirasta Demistäki pari kuvaa, Demi on ollut hoidossa jonkin verran tässä. On isänkin koira ollut hoidossa täällä toki.



 





On vaa niin ihanaa olla takas elossa. Olla onnellinen. 
Rakastan niin paljon.
Osaan ehkä olla enemmän hetkessä kuin aiemmin... Harvemmin mä oon oikeesti nykyään ees huonolla tuulella. Kun ei oo syytä. 
Äh, oon niin iloinen et se naapureita ärsyttää.

En vaa oo aiemmin ehtinyt/jaksanut kirjoittaa, kun on ollu niin paljon kaikkea ja on niin paljon kaikkea.
Kirjoitan sit joskus, ku taas ehdin ja jaksan.

Hyvää loppukesää ja syksyy... Ehkä talveakin, jos en sitä ennen ehdi kirjoitella ja toivotella hyviä talvia.

Täytyy tosin myöntää, että välillä käy mielessä että mitä sit käy kun kesä loppuu ja kun syksy loppuu ja alkaa talvi...
Kun vähän pelottaa, että alkaa taas se masennus yms. paska. Vaik tiiän, että se on elämää ja selviin kyllä siitäkin, vaikka sillä hetkellä se tietysti taas tuntuu että en selviä.

"Ei haittaa, voi laittaa kivitalon harteillein. 
Vain selkä murtuu, mut nainen ei.
Rikki en mee, rikki en mee..."

Toi lainaus on Marikan Grafenia kappaleesta. Musiikki/kappaleiden sanat on aina olleet mulle tärkeitä. Viime aikoina oon kuunnellut erityisesti muutamaa kappaletta...

Ne on just toi Mariskan Grafenia. Lisäks Mariskan Rajaton kappale.
Vesalan Uusia unelmia kappale, Kaija Koon Pelkkää voittoo kappale ja Apulannan Lokin päällä lokki kappale. Sekä Haloo Helsingin hulluuden highway
Tietysti Pyhimys nyt soi oikeestaan joka päivä ja nekin kappaleet tärkeitä, mut en ala ees luettelee :D.